keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Wanderlust


Wanderlust on Danielle Steelin kirjoittama kirja lapsena orvoksi jääneestä Audreystä. Audreyn vanhempien kuoltua hänet ja hänen pikkusiskonsa Annabelle lähetettiin heidän miljonääri isoisän luokse. Siskokset olivat kuin toistensa vastakohdat. Siinä missä Annabelle oli ulkonäköönsä keskittyvä kaunotar, oli Audrey päättäväinen ja ahkera. Audrey oppi jo nuorena pyörittämään isoisänsä kartanoa, palkkaamaan henkilökuntaa ja johtamaan heitä. Audrey pyöritti taloa, piti huolta isoisästään sekä turhamaisesta pikkusiskostaan. Audreylla oli kuitenkin aivan toisen lainen unelma. 25-vuotias Audrey haaveili matkustamisesta, seikkailuista kaukaisissa paikoissa, paikoissa joissa hänen isänsäkin oli matkustanut ja koonnut uskomattomia valokuva-albumeja, joita Audrey selaili päivästä toiseen haaveillen.

Audrey koki velvollisuudekseen huolehtia jo naimisiin menneestä pikkusiskostaan, hänen vauvastaan ja yhä vanhenevasta isoisästään suuressa kartanossa. Annabellen häämatkan jälkeen hänen avomiehensä syytti Audreyta Annabellen avuttomuudesta ja Audrey tiesi, että hän oli tehnyt melkein kaiken Annabellen puolesta heidän vanhempiensa kuoltua. Audrey tajusi elävänsä täysin muiden elämää palvellessaan ja tehdessään asioita muiden puolesta. Lopulta hänen unelmansa matkustamisesta kasvoi niin vahvaksi, ettei hän voinut sivuuttaa sitä enää.

Vuonna 1933 hän jätti Amerikan taakseen ja suuntasi laivalla Eurooppaan. Annabelle ja isoisä olivat järkyttyneitä Audreyn lähdöstä, mutta vain lähinnä siksi, että molemmat pelkäsivät, ettei hän ikinä palaisi matkaltaan. Isoisä oli menettänyt ainoan poikansa matkustamiselle ja hän pelkäsi Audreyn kokevan saman kohtalon. Annabelle murehti lähinnä sitä, miten hän pärjäisi lapsensa kanssa nyt, kun Audrey ei olisi tekemässä kaikkea hänen puolestaan.

Audrey sai helposti ystäviä matkansa varrelta ja hänen vaatimaton, ahkera ja päättäväinen luonteensa teki vaikutuksen moniin. Laivamatkallaan Eurooppaan hän tutustui pariskuntaan, Jamesiin ja Violetiin, jotka ihailivat hänen rohkeuttaan lähteä yksin niin kauaksi kotoa. Uusien ystäviensä kautta hän pääsi aivan uusiin piireihin ja tapasi paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa keskustella häntä kiinnostavista asioista, valokuvauksesta ja politiikasta. Kun Violet esitteli kirjailija Charlien ja Audreyn toisilleen, he rakastuivat toisiinsa päättömästi. He lähtivät matkustamaan yhdessä suuntanaan Kiina, jossa Charlien oli tarkoitus kirjoittaa kirjaansa. Charlie ei kuitenkaan osannut odottaa käänteitä, joita Audreyn päättäväisyys ja hyväsydämisyys toisi matkan varrelle.

Audrey oli mielestäni hyvä esimerkki hyvästä, ja huonosta johtajasta. Hän kohteli isoisänsä talossa työskennellyttä palvelusväkeä tasapuolisesti ja johdonmukaisesti. Audrey oli järkeilevä hahmo, toisin kuin Annabelle, joka ei ottanut vastuuta mistään ja teki päätöksiä sen enempää miettimättä. Kirjassa tuli kuitenkin hyvin esille kompastuskivi, johon hyvä johtaminen voi kaatua; tekemällä liikaa töitä ja huolehtimalla muiden asioista niin, että oma elämä jää niiden varjoon. Audrey oli jo pienestä asti haaveillut matkustamisesta, mutta hänen velvollisuudentuntonsa muita kohtaan esti häntä toteuttamasta sitä. Audrey oli niin kiireinen hoitaessaan jonkun muun taloa, järjestäessään jonkun muun häitä, hoitaessaan jonkun muun vauvaa ja palkatessaan palvelusväkeä jollekin muulle, että hänen oma elämänsä tuntui lipuvan ohi. Audrey kuitenkin löysi rohkeuden riuhtaista itsensä irti tästä tilanteesta ja alkaa elämään omaa elämäänsä.

Audrey ei kuitenkaan muuttunut itsekkääksi kirjan edetessä, eikä hän hylännyt perhettään. Hän palasi isoisänsä luokse jopa sen uhalla, että hän joutui hylkäämään elämänsä rakkauden, Charlien kosinnan, ja palaamaan Amerikkaan. Audreyn isoisä oli jo kuitenkin vanha ja hänen tilansa alkoi heiketä. Audrey ei halunnut jättää isoisäänsä nyt kun hän Audreyta eniten tarvitsi ja päättää pysytellä hänen rinnallaan loppuun asti, josta isoisä on vilpittömästi kiitollinen. Annabelle taas koettaa syytää erilaisia velvollisuuksia Audreyn niskaan, jolloin Audrey tajuaa, kuinka itsekäs ja kiittämätön hänen siskonsa oikeastaan on. Siskosten isoisän kuoltua kartano jää eronneen Annabellen, hänen lastensa ja Audreyn jaettavaksi. Audrey huomaa kuitenkin pian, että heillä ei ole enää mitään yhteistä itsekkään Annabellen kanssa ja hänen elämänsä ei ole enää Californiassa. Audrey päättää lähteä takaisin Eurooppaan Rakkaansa perään ja rakentaa elämänsä täysin uudelleen.

Pidin kirjasta todella paljon ja se tempasi mukaansa. Olen itsekkin kiinnostunut matkustamisesta ja haaveilenkin matkustamisesta eksoottisiin paikkoihin. Kirjassa Audreyn ja Annabellen välinen suhde oli mielestäni mielenkiintoinen. Oliko Annabellen itsekäs, turhamainen ja muista hyötymisen pyrkiminen tulosta Audreyn liiallisesta paapomisesta? AUdrey itsekkin kirjassa usein pohti, että oliko hän lellinyt Annabellen pilalle, mutta ei kuitenkaan osannut muuttaa toimintatapojaan vaan jatkoi asioiden hoitamista Annabellen puolesta. Audreyn ja isoisän välit olivat taas läheiset, vaikka he usein väittelivätkin esimerkiksi politiikasta. Isoisä ei myöskään näyttänyt tunteitaan kovinkaan paljoa, mutta Audrey silti tiesi, että hän rakasti molempia lapsenlapsiaan kovasti.

Sofia Aarola

Lähde: Wonderlust, Danielle Steel

torstai 25. huhtikuuta 2013

Pekka Herlin ja useat mielipiteet



Pekka Herlin ja useat mielipiteet 



Kirja on kirjoitettu Pekka Herlinin menestyksestä niin Koneen Johtajana kuin myös omistamansa maatilan hoitamisessa.  Kirjassa päästään tutustumaan Herlinin elämään ennen Koneen johtajan paikkaa sekä sen aikana. Lisäksi kirjassa käydään läpi Herlinin alkuajalla esiintynyt kiinnostuksen puute siirtyä Koneelle töihin jossa hänen isänsä sekä isoisänsä olivat kanssa.  Kirjassa kerrotaan Herlinin erilaisista luonteen piirteistä, jotka esiintyvät eri ihmisten ollessa läsnä.
Yrityksen johdossa Herlin otti isoja riskejä kehittääkseen yrityksen toimintaa ja samalla hän otti itsellensä huomattavasti paineita sekä stressiä. Voidaan sanoa että Koneen johtajana Herlin tiedosti varsin hyvin mitä hänen pitäisi tehdä varmistaakseen sen että Koneella oli jatkossakin toimia itsenäisenä toimijana. 

Päättäväisyydestä voidaan ottaa esimerkkinä Herlinin ensimmäinen yrityskauppa, johon Herlin on yrittänyt saada lainarahoitusta useammalta pankilta, mutta nämä näkivät Herlinin ajatukset mahdottomana toteuttaa. Tämän johdosta Herlinillä oli yksi vaihtoehto. Kävellä suoraan keskuspankkiin ja hakea sieltä lainaa lopulta pankki myönsikin lainan..
Kun eri ihmisiltä kysytään millainen ihminen Herlin oli, voisi kuvitella että sokeat ihmiset yrittävät kertoa millainen eläin on norsu, niin erilaisesti ihmiset pystyvät kuvaileman Herliniä ihmisenä.
Herlin halusi pitää mahdollisimman etäiset välit itsensä sekä työntekijöiden välillä, koska tällöin hän pystyi karsimaan päätöksiä tehtäessä omat tunteensa ja teki päätökset perustuen faktoihin. Koneen sisällä ihmiset pelkäsivät paljolti Herliniä ja tällöin työkuri yhtiön sisällä pysyi ja ihmiset olivat ajoissa työpaikalla aina ylimmästä johdosta rivityöntekijään. Tämäkin siitä huolimatta että ylemmänjohdon illanvietot, jossa Herliniki oli mukana, venyi usein yön pikkutunneilla asti. Tästäkään huolimatta kukaan ei uskaltanut luistaa töistä johtuen juuri Herlinin tavasta johtaa yritystä. 



Johtajana Herlin oli
-          Sai ihmiset tekemään normaalia enemmän
-          Vaati sitoutumista
-          Välitti alaisista
-          Varasi aina aikaa äkillisiin tapahtumiin
-          Työnarkomaani

Tommi Niittylä

Simon, J. 2009. Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä. Keuruu: Otava Oy.