Wanderlust
on Danielle Steelin kirjoittama kirja lapsena orvoksi jääneestä Audreystä.
Audreyn vanhempien kuoltua hänet ja hänen pikkusiskonsa Annabelle lähetettiin
heidän miljonääri isoisän luokse. Siskokset olivat kuin toistensa vastakohdat.
Siinä missä Annabelle oli ulkonäköönsä keskittyvä kaunotar, oli Audrey
päättäväinen ja ahkera. Audrey oppi jo nuorena pyörittämään isoisänsä kartanoa,
palkkaamaan henkilökuntaa ja johtamaan heitä. Audrey pyöritti taloa, piti
huolta isoisästään sekä turhamaisesta pikkusiskostaan. Audreylla oli
kuitenkin aivan toisen lainen unelma. 25-vuotias Audrey haaveili
matkustamisesta, seikkailuista kaukaisissa paikoissa, paikoissa joissa hänen
isänsäkin oli matkustanut ja koonnut uskomattomia valokuva-albumeja, joita
Audrey selaili päivästä toiseen haaveillen.
Audrey
koki velvollisuudekseen huolehtia jo naimisiin menneestä pikkusiskostaan, hänen
vauvastaan ja yhä vanhenevasta isoisästään suuressa kartanossa. Annabellen
häämatkan jälkeen hänen avomiehensä syytti Audreyta Annabellen avuttomuudesta
ja Audrey tiesi, että hän oli tehnyt melkein kaiken Annabellen puolesta heidän
vanhempiensa kuoltua. Audrey tajusi elävänsä täysin muiden elämää palvellessaan
ja tehdessään asioita muiden puolesta. Lopulta hänen unelmansa matkustamisesta
kasvoi niin vahvaksi, ettei hän voinut sivuuttaa sitä enää.
Vuonna
1933 hän jätti Amerikan taakseen ja suuntasi laivalla Eurooppaan. Annabelle ja
isoisä olivat järkyttyneitä Audreyn lähdöstä, mutta vain lähinnä siksi, että
molemmat pelkäsivät, ettei hän ikinä palaisi matkaltaan. Isoisä oli menettänyt
ainoan poikansa matkustamiselle ja hän pelkäsi Audreyn kokevan saman kohtalon.
Annabelle murehti lähinnä sitä, miten hän pärjäisi lapsensa kanssa nyt, kun
Audrey ei olisi tekemässä kaikkea hänen puolestaan.
Audrey
sai helposti ystäviä matkansa varrelta ja hänen vaatimaton, ahkera ja
päättäväinen luonteensa teki vaikutuksen moniin. Laivamatkallaan Eurooppaan hän
tutustui pariskuntaan, Jamesiin ja Violetiin, jotka ihailivat hänen rohkeuttaan
lähteä yksin niin kauaksi kotoa. Uusien ystäviensä kautta hän pääsi aivan
uusiin piireihin ja tapasi paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa
keskustella häntä kiinnostavista asioista, valokuvauksesta ja politiikasta. Kun
Violet esitteli kirjailija Charlien ja Audreyn toisilleen, he rakastuivat toisiinsa
päättömästi. He lähtivät matkustamaan yhdessä suuntanaan Kiina, jossa Charlien
oli tarkoitus kirjoittaa kirjaansa. Charlie ei kuitenkaan osannut odottaa
käänteitä, joita Audreyn päättäväisyys ja hyväsydämisyys toisi matkan varrelle.
Audrey
oli mielestäni hyvä esimerkki hyvästä, ja huonosta johtajasta. Hän kohteli
isoisänsä talossa työskennellyttä palvelusväkeä tasapuolisesti ja
johdonmukaisesti. Audrey oli järkeilevä hahmo, toisin kuin Annabelle, joka ei
ottanut vastuuta mistään ja teki päätöksiä sen enempää miettimättä. Kirjassa
tuli kuitenkin hyvin esille kompastuskivi, johon hyvä johtaminen voi kaatua;
tekemällä liikaa töitä ja huolehtimalla muiden asioista niin, että oma elämä
jää niiden varjoon. Audrey oli jo pienestä asti haaveillut matkustamisesta,
mutta hänen velvollisuudentuntonsa muita kohtaan esti häntä toteuttamasta sitä.
Audrey oli niin kiireinen hoitaessaan jonkun muun taloa, järjestäessään jonkun
muun häitä, hoitaessaan jonkun muun vauvaa ja palkatessaan palvelusväkeä jollekin
muulle, että hänen oma elämänsä tuntui lipuvan ohi. Audrey kuitenkin löysi
rohkeuden riuhtaista itsensä irti tästä tilanteesta ja alkaa elämään omaa
elämäänsä.
Audrey
ei kuitenkaan muuttunut itsekkääksi kirjan edetessä, eikä hän hylännyt perhettään. Hän
palasi isoisänsä luokse jopa sen uhalla, että hän joutui hylkäämään elämänsä
rakkauden, Charlien kosinnan, ja palaamaan Amerikkaan. Audreyn isoisä oli jo
kuitenkin vanha ja hänen tilansa alkoi heiketä. Audrey ei halunnut jättää
isoisäänsä nyt kun hän Audreyta eniten tarvitsi ja päättää pysytellä hänen rinnallaan
loppuun asti, josta isoisä on vilpittömästi kiitollinen. Annabelle taas koettaa
syytää erilaisia velvollisuuksia Audreyn niskaan, jolloin Audrey tajuaa, kuinka
itsekäs ja kiittämätön hänen siskonsa oikeastaan on. Siskosten isoisän kuoltua
kartano jää eronneen Annabellen, hänen lastensa ja Audreyn jaettavaksi. Audrey
huomaa kuitenkin pian, että heillä ei ole enää mitään yhteistä itsekkään
Annabellen kanssa ja hänen elämänsä ei ole enää Californiassa. Audrey päättää lähteä takaisin Eurooppaan Rakkaansa perään ja rakentaa elämänsä täysin uudelleen.
Pidin kirjasta todella paljon ja se tempasi mukaansa. Olen itsekkin kiinnostunut matkustamisesta ja haaveilenkin matkustamisesta eksoottisiin paikkoihin. Kirjassa Audreyn ja Annabellen välinen suhde oli mielestäni mielenkiintoinen. Oliko Annabellen itsekäs, turhamainen ja muista hyötymisen pyrkiminen tulosta Audreyn liiallisesta paapomisesta? AUdrey itsekkin kirjassa usein pohti, että oliko hän lellinyt Annabellen pilalle, mutta ei kuitenkaan osannut muuttaa toimintatapojaan vaan jatkoi asioiden hoitamista Annabellen puolesta. Audreyn ja isoisän välit olivat taas läheiset, vaikka he usein väittelivätkin esimerkiksi politiikasta. Isoisä ei myöskään näyttänyt tunteitaan kovinkaan paljoa, mutta Audrey silti tiesi, että hän rakasti molempia lapsenlapsiaan kovasti.
Sofia Aarola
Lähde: Wonderlust, Danielle Steel
