Koneen ruhtinas

Luonteeltaan Pekkaa pystyi luonnehtimaan impulsiiviseksi ja
kiihkeäksi. Hän omistautui työlleen siten, että muulle ei jäänyt juuri lainkaan
aikaa. Kesäisin laidunnettiin karjaa ja viljeltiin maata Thorsvikissa ja
talvisin johdettiin yhtiöitä – molemmat olivat hänelle tärkeitä. Purjehtia
hänen teki mieli, mutta hänellä ei ollut aikaa.
Pekalla tuntui olevan
silmittömän suuri riskin ja vaaran sietokyky, lapsiensa kanssa purjehtiessa
kukaan ei pukenut turvaliivejä päälle, sillä ne koettiin turhiksi – autollakin
ajettiin yli nopeusrajoitusten pelkäämättä joutua onnettomuuteen.

Pekka oli yrityksensä sisällä pelätty henkilö, häntä oli vaikea lähestyä maanis-depressiivisen luonteensa vuoksi. Pekalla oli pieni sisäpiiri, jolle hän uskalsi avautua asioistaan ja vain kahdenkesken. Vapaa-ajalla hän heittäytyikin seuramiehen olemukseen ja pyrki korostamaan omaa olemustaan. Huolimatta seuraavan päivän työn määrästä, illat saattoivat hänen seurassaan pikku tunneille saakka ja viinaa juotiin sammumispisteeseen saakka. Hän oli kuitenkin kyllin vahva ja kurinalainen potkaisemaan itsensä ylös sängystä krapulaisena ja hoitamaan päivän työt. Hänellä oli poikkeuksellinen kyky toimia vielä silloinkin, kun moni muu ei olisi enää jaksanut.
Koneen ruhtinas lukukokemuksena oli erittäin mielekästä sen helppolukuisuuden ja arkistojen löydösten vuoksi. Lukiessa oli tunne, että olisi ollut Pekan vierellä koko kirjan ajan. Oppimiskokemuksena Koneen ruhtinas antaa erittäin hyvän käsityksen Pekasta miten hän johti Konetta hänen astuessa toimitusjohtajaksi vuonna 1964 vuoteen 1986 saakka.
Jaakko Laine, Joonas Inki & Tommi Rajakallio
Simon, J. 2009. Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä. Keuruu: Otava Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti