Pienin askelin kohti isoa päämäärää

Jääkiekkovalmentaja Juhani Tammisen kirjoittama kirja Takaisin peliin kertoo hänen sairastumisestaan työuupumukseen ja siitä selviytymiseen. Vuonna 2010 Tamminen valmensi Vaasan Sportia tavoitteenaan joukkueen nostaminen SM-liigaan. Työt ja paineet alkoivat kuitenkin kasaantua ja Sportin johtoporras näki ainoastaan vaikeudet ja ryhtyivät peruuttamaan, kun liigapaikka oli jo lähellä. Järjetön työkuorma, huono johtaminen ja työyhteisön rapistuminen olivat päällimmäiset syyt, jotka aiheuttivat uupumuksen. 

Syitä, seurauksia ja uuden alku

Kaikki alkoi siitä, kun Tamminen valmensi Vaasan Sportia (kaudella 2008-2009) ja SM-liiga paikka jäi vain senttien päähän. Siinä kohtaa Tamin usko joukkuetta kohtaan kasvoi entisestään. Seuraavana kautena kaikki näytti aluksi hyvältä, mutta sitten asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Tami ei halunnut antaa periksi, vaan halusi tehdä kaikkensa saavuttaakseen joukkueen tavoitteen. Alamäki vain jatkui, tappioita syntyi ja yhteishenki yhtiön sisällä alkoi lamaantua. Tamin oli vaikea sanoa ei, sillä voimia tuntui riittävän.

Syksyn myötä kaikki kasaantui niskaan, pelit tökkivät, rahahuolet kasvoivat, ilmapiiri heikkeni, mutta edelleen Tami uskoi joukkueen nousuun. Pikku hiljaa vaikeudet yltyivät ja voimat eivät riittäneet. Vaikka Tami on ollut aina kovan vaatimustason johtaja, niin tässä kohtaa sitä olisi tarvittu. Työmäärä kasvoi, levon ja huollon määrä väheni. Joukkueen huoltaja oli ensimmäinen joka puuttui asiaan ja huomasi, että Tami tarvitsee apua. Tami päätti varata ajan lääkärille, joka määräsi hänelle vain unilääkkeitä ja sairauslomaa, jota myöhemmin pidennettiin lisää. Sportissa hän ei enää kyennyt jatkamaan ja tieto tästä levisi nopeasti. Hänen päässään pyöri vain: Jäänkö tällaiseksi? Kauan tämä kestää? Mitä minun pitäisi tehdä? Nyt hän todella tarvitsisi ammattiapua ja parasta sellaista. Apua etsittiin kauan, kunnes hän sai sitä eräältä professorilta sekä psykiatrian osaajalta. Ensimmäiset tapaamiset rauhoittivat hänen mieltään ja luottamus syntyi heti heidän välilleen. Olo alkoi kohentua ja kun sairaus tuli julkisuuteen, hänen harteiltaan tippui iso taakka. Hän alkoi nauttia asioista, muun muassa rakkaasta harrastuksestaan golfista. Toipuminen eteni kovaa vauhtia ja lääkitykset lopetettiin. Hän tiedosti toimintakyvyn palaavan normaaliksi ja alkoi taas suunnitella keikkoja ja julkisia esiintymisiä. Toipumisen edetessä, hän sai huomata, ettei ollut ongelman kanssa yksin. Monet hänen kiekkoystävistään oli kokenut saman sairauden ja jakoivat kokemuksiaan sairaudesta. Tämä oli hänelle vertaistukea parhaimmillaan. Laaja verkosto, perhe ja ystävät olivat hänelle erittäin tärkeitä toipumisen kannalta. 

Elokuussa 2010 Tami tunsi lopullisen parantumisen: hän oli aloittanut työt uudelleen. Hän on tiedostanut uupumuksen syyt, jotka olivat järjetön työkuorma, huono johtaminen ja turvallisen työyhteisön rapistuminen vihamieliseksi. Hän haluaa kannustaa nyt muita: ”löytäkää tasapaino elämään”. Näin jälkikäteen hän myös ajattelee, mikä merkitys on kokemusperäisellä tiedolla ja sen jakamisella. Tami korostaa, että on tärkeää tiedostaa tilanne ja myöntää itselleen, että tämä vaiva ei katoa itsestään, mutta hiljaa hyvää tulee.

Johtajuus

Johtajuus tulee hyvin useasti esille kirjassa. Tamminen kertoo, että hänelle omin johtamistapa on johtaa pelaajia erityisesti vahvuuksien kautta ja motivoida heitä ennen pelin alkua. Ennen sairastumistaan Tamminen oli johtaja, joka pyrkii tavoitteisiin hinnalla millä hyvänsä, antaa pelaajille palautetta ja osaa roolittaa pelaajat oikein. Hän on aina pyrkinyt antamaan pelaajille tukea, sparrausta, ohjausta sekä myös vaatinut heiltä suorituksia. Työuupumus vei kuitenkin voimat asettamaan tavoitteita, puhumattakaan niihin pyrkimisestä.  Sportin organisaation olematon johtamiskulttuuri oli yksi suurimmista syistä sairastumiseen. Tammisen hyvästä johtajuudesta kertoo myös se, että hän tiesi tarvitsevansa apua, otti sitä vastaan ja uskoi siihen, että voi parantua.

Tammisesta huomaa, että hän arvostaa oikeanlaista johtamista. Erityisesti mieleemme jäi hänen lausahduksensa, joka kiteyttää hänen ajatuksensa johtamisesta: ”Ihmisten johtaminen, ennen kaikkea vahvuuksien kautta on taidelaji. Ja sitä taidetta valtakunnassa on taatusti liian vähän.”

Tamminen haluaa kirjan avulla auttaa ihmiset lähtemään epäterveellisestä työyhteisöstä ja pysymään kaukana huonosta johtamisesta. Hän kehottaa panostamaan tulevaisuuden työyhteisöjen johtamiskulttuuriin, erityisesti tämän periaatteen mukaan: ”95 % johtajuus vähentää yhteisön tehoista 50 %.”

 

Arvio

Kokonaisuudessaan kirja on mielenkiintoinen ja koskettava. Opimme, että asioihin pitää osata sanoa ei ja liian suuri työkuorma ei ole hyväksi. On huolehdittava omasta hyvinvoinnista ja nauttia muustakin kuin työn teosta. Lisäksi ymmärsimme, että esimiehen johtajuustaidot ovat avain työssä jaksamiseen.   Työuupumus ei ole leikin asia, mutta siitä voi parantua. 


Henna Tahkoniemi ja Henriikka Sairu