Nöyrä palvelijako?

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne

Belgialainen nuori nainen lähtee Japaniin suuryritykseen töihin. Amélie osaa sujuvasti japania ja sen vuoksi hän olettaa pääsevänsä siihen virkaan, mihin hän on kouluttautunut. Suurien kulttuurierojen vuoksi hän päätyy siivoamaan vessoja, koska hänen länsimainen tyylinsä on hyökkäävä, joka ei ole soveliasta, varsinkaan naisilta, Japanissa. Japanin työkulttuuriin kuuluu, että esimies on aina oikeassa ja sanoo aina viimeisen sanan.

Améliella on yhteensä neljä esimiestä, joista lähin on neiti Mori. Lähimmän esimiehen käskyjä tulee noudattaa tilanteessa kuin tilanteessa, eli hän ei voi ottaa käskyjä vastaan esimerkiksi Morin esimieheltä.  Johtamistyyli on dominoiva ja johtaja on aina oikeassa. Työntekijöillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin alistua kohtaloonsa, jos haluavat säilyttää kasvonsa yhteiskunnassa. Sen vuoksi työntekijöiden keskuudessa vallitsee pelokas, mutta myös kunnioittava ilmapiiri.

Työntekijöiden tulee noudattaa esimiehen kaikkia käskyjä, olivat ne millaisia tahansa, eikä vastaan saa sanoa tai omaa mielipidettään ilmaista. Viestit kulkeutuvat porrastetusti johtajalta johtajalle. Sen seurauksena työntekijöillä ei ole mahdollisuutta puhutella suoraan ylintä johtoa.

Länsimaiseen työkulttuuriin kuuluu, että alaiset voivat puhua avoimesti yrityksen johdolle ja tuoda omia näkemyksiään esille. Japanissa kuitenkin kulttuuri on aivan erilainen, eikä alaisten mielipiteitä kuunnella. Sen vuoksi Amélie ajautuu hankaluuksiin.

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen ja katsaus erilaiseen kulttuuriin. Tällainen johtamistyyli ei kuitenkaan sovi länsimaiseen kulttuuriin, joten johtamistyyli herätti meissä negatiivisia tunteita.

Nothomb, A. 2001. Nöyrin palvelijanne. Keuruu: Otava. 

Elina Salama, Suvi Toivonen & Heli Raunio