Joukko englantilaisia nuoria poikia päätyy autiolle saarelle
lento-onnettomuuden jälkeen. Pojat ovat noin 6-13 -vuotiaita. Maailmassa on meneillään
sota. Aluksi kirjan päähenkilöinä toimivat kaksi poikaa: laiha Ralph ja pullea,
silmälasipäinen poika, jota kutsutaan Possuksi. He löytävät torvisimpukan,
puhaltavat siihen ja näin kutsuvat muut saarella olevat pojat luokseen.
Pojat päättävät äänestää joukostaan sopivan johtajan, koska
saarella ei ole yhtään aikuista. Ralph ja poika nimeltä Jack haluaisivat
johtajan paikalle. Ralph on kiltti ja demokraattinen, kun taas Jack raisumpi.
Johtajatyypit siis poikkeavat toisistaan. Johtajaksi valitaan Ralph, koska hän
puhalsi simpukkaan ja kutsui kaikki paikalle. Ralph yrittää pitää saarella
järjestystä yllä, esimerkiksi kokouksissa saa puhua vain yksi kerrallaan. Hän
ottaa muut huomioon ja yrittää saada heidät pois saarelta pitämällä merkkitulta
yllä. Jackia merkkituli ei kiinnosta, hän haluaa vain pitää hauskaa.
Vähitellen pojat ajautuvat kauemmas sivistyksestä. Jack haluaa
lisää valtaa ja tahtoo johtajaksi. Lopulta pojista syntyy kaksi eri heimoa.
Jack houkuttelee poikia omaan heimoonsa tarjoamalla ruokaa ja juhlia. Lopulta
hänen valtansa kuitenkin perustuu julmuuteen ja kovaan kuriin. Jackin
heimolaisista tulee villejä ja he jopa maalaavat kasvonsa. On mielenkiintoista,
miten jotkut lähtevät seuraamaan häntä paremman elämän toivossa. Tähän
vaikuttaa varmasti paljon hänen uskottava ja houkutteleva tyylinsä sekä
metsästystaito. Neuvottelutaito korostui tällaisissa tilanteissa. Itse olisimme
valinneet Ralphin johtajaksemme.
Kirjassa on siis kaksi eri johtajatyyppiä, parempi ja huonompi. Jack
oli johtajana ja yleisesti henkilönä ärsyttävä ja vaikea luonteinen. Kirja
kertoo siitä, millaiseksi lapset muuttuvat ollessaan keskenään saarella ilman
tietoa poispääsystä. On mielenkiintoista, ettei kirjassa ole lainkaan
naishahmoja. Mahdollisesti tyttölapset olisivat muuttaneet tarinaa. Olisi
jännittävää tietää myös se, miten tarina olisi muuttunut, jos saarella olijat
olisivatkin olleet aikuisia. Olisimme halunneet myös tietää enemmän poikien
alkuperästä. Kirja olisi voinut kertoa, mistä pojat olivat tulossa ja minne he
olivat menossa. Lopetus oli myös kovin äkkinäinen.
Lukukokemus oli mielenkiintoinen. Kirja oli melko raju, mutta myös
mukaansatempaava. Oli kiintoisaa seurata eri johtajatyyppien kehittymistä.
Kati Rantapere ja Elina Rantanen
Lähde: Kärpästen herra, William Golding.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti