Luimme Tove Janssonin teoksen Muumipeikko ja pyrstötähti.
Muumilaaksossa alkaa tapahtua kummia luonnonilmiöitä. Muumipeikko ja Nipsu
löytävät salaisen reitin merelle ja Nipsu löytää ikioman luolan. Sen jälkeen kotiin
tultuaan he tutustuvat piisamirottaan joka on hyvin pessimistinen filosofi,
joka ei näe asioissa niiden valoisia puolia. Piisamirotta tulkitsee nämä merkilliset
luonnon tapahtumat merkeiksi aurinkokunnan tuhoutumisesta. Tämän jälkeen
Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään kaukaista tähtitornia ottaakseen lisää
selkoa asioihin. Matkan varrella he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka soittelee
huuliharppua ja asuu teltassaan. He jatkavat matkaa kolmistaan ja heidän
matkaseuransa kasvaa matkan varrella.
Välimatka muumilaaksoon vähenee ja lopulta matkaseurue lentää Hemulin mekolla takaisin kotiin ja matkalla Hemulin kansio katoaa ja lentää tuulen mukana muumitaloon.
On muumipeikon syntymäpäivä. Muumipeikko, Niiskuneiti, Nipsu, Niisku ja Hemuli saapuivat juuri ja juuri ennen karmean pyrstötähden tuloa muumilaakson ja kertovat kaiken tapahtuneista Muumimammalle ja Muumipapalle. He päättävät yhteisellä päätöksellä lähteä pakoon Nipsun löytämään luolaan ja alkavat pakata tavaroitaan. Pyrstötähden on ennustettu osuvan maahan tulevana iltana. Muumit pääsevät turvaan ajoissa Nipsun löytämään luolaan, mutta pyrstötähden törmäämiseen ollessa enää vain muutama minuutti huomataan, että Nipsun löytämä kissa on kadonnut. Muumipeikko lähtee etsimään kissaa ja löytääkin hänet. He pääsevät onneksi viime hetkellä takaisin luolaan turvaan pyrstötähdeltä.

Mielestämme kirjassa johtohahmona toimi Nuuskamuikkunen. Hän on mielestäni todellinen ihmisten johtaja. Hän yrittää johdattaa seurueen turvallisesti perille. Hänellä oli aina ratkaisu jokaiseen tilanteeseen ja hän osasi ottaa myös muiden tarpeet huomioon. Pidämme itse sellaisesta johtajuudesta, että osataan ottaa myös muiden tarpeet ja mielipiteet huomioon ja osataan myös rohkaista kun sitä tarvitaan. Pidämme myös tärkeänä ettei valtaa käytetä missään tilanteessa väärin hyväkseen, vaan johtaja toimii enemmän nimensä mukaisesti johtajana, eikä komentajana.
Kirjaa oli miellyttävä lukea ja hienosti piirretyt kuvat elävöittivät lukukokemusta mukavasti. Teksti oli mukaansa tempaavaa ja mielenkiinto pysyi yllä läpi kirjan. Olemme molemmat joskus lukeneet kyseisen teoksen aiemmin ja tämä toi mieleen paljon hyviä lukumuistoja lapsuudesta.
Niklas Remmer, Teppo Siltanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti